Miten varmistamme onnistumisemme kymmenen vuoden päästä? Osaammeko pitää katseen tarpeeksi kaukana? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, sillä tuotanto-omaisuuden tulevaisuuden kilpailukyky ja kustannustehokkuus ratkaistaan tämän päivän päätöksillä.
Tulevaisuuden teknologioiden ja toimintamallien visioiminen on paitsi mielenkiintoista, myös välttämätöntä. Kehityksen ennustaminen on kuitenkin vaikeaa. Siksi erilaisten skenaarioiden tarkastelu on järkevä keino arvioida sitä, millaisessa todellisuudessa mahdollisesti elämme kymmenien vuosien päästä. Olemme vuoden 2021 aikana tehneet Pohjolan Voimassa skenaariotyötä energia-alan tulevaisuudesta. Tämän työn pohjalta heräsi ajatus pohtia tulevaisuuden skenaarioita myös kapeammalta osa-alueelta eli kunnossapidon ja tuotanto-omaisuudenhoidon näkökulmasta.
Kunnossapidon johtamisessa ja kehityksessä olen usein törmännyt siihen, että näkymä tulevaisuuteen on kovin lyhyt. Syynä ovat osin päivänpolttavat tilanteet, jolloin katsetta ei pystytä irrottamaan nykyhetkestä. Myös käytettävissä oleva aika ja raha ovat rajoitteita, kuten aina.
Samaan aikaan strategioissa ja suunnitelmissa puhutaan panostuksista tulevaisuuteen. Kysymys kuuluukin: mitä meidän täytyy tehdä tänään, jotta mahdollistamme oikeat ratkaisut ja tulevaisuuden onnistumiset?
Teknologia kehittyy nopeasti ja välillä yllättäen
Aloitan parilla lisäkysymyksellä. Millä teknologioilla kunnossapitoa tehdään vuonna 2035? Onko 3D-printtaus lyönyt itsensä isosti läpi? Mitkä ovat data-analytiikan mahdollisuudet reilun kymmenen vuoden päästä? Mitä tarkoittaa virtuaalitodellisuuden rooli tulevaisuudessa, onko se arkipäivää?
Datalla on tulevaisuudessa merkittävä rooli. Kunnossapidon kannalta ratkaiseva kysymys on se, mitä päätöksiä täytyy tehdä nyt, jotta meillä on jatkossakin laadukasta dataa analysoitavaksi. On syytä pohtia, onko meillä riittävästi mittauksia, oikeita mittauksia ja oikeissa paikoissa. Mistä tiedämme, mitä kaikkea tietoa jatkossa tarvitsemme?
Voisiko ratkaisu esimerkiksi olla se, että lisäämme kyvykkyyttä datan hyödyntämiseen, vaikkei sille juuri nyt olisi tarvetta? Esimerkkinä anturointikustannus silloin, kun niitä on mahdollisuus lisätä (esimerkiksi investointi ja suurkorjaus), on aika pieni verrattuna siihen, että tajuamme kymmenen vuoden päästä jälkiviisaana, että meillä ei ole tarpeeksi tietoa analyyseja varten.
Samoin suosittelen vahvasti aloittamaan kehitystoimenpiteet kyvykkyyden lisäämiseen tiedon hyödyntämisen ja analytiikan saralla, jos näin ei vielä ole tehty. Se on pitkä oppimispolku.
Tietenkään kaikkien tuotantokoneiden ja laitteiden kannattava elinikä tai toimintaympäristö ei suosi investointeja kymmenen vuoden päähän. Väitän kuitenkin, että todella monessa kohteessa näin on.
Tiedon pitää olla laadukasta ja saatavilla
Monelle kunnossapitäjälle masterdatan laatuongelmat ovat tuttuja: laite- ja varaosatiedot ovat vajavaisia tai hajallaan eri dokumenteissa, piirustuksissa ja järjestelmissä. Kunnossapitotöiden historia voi olla kirjoitettu puutteellisesti. Luotettavaa analyysia ei tehdä kunnossapitojärjestelmän kirjauksilla: ”huollettu ok”, ”korjattu” tai ”vuotaa”. Tekoäly ei osaa jalostaa näitä puutteita viisaammaksi. Yksi loistavimmista näkökulmista on ollut tähän kysymys: Miksi kirjoittaa, kun kerran voi puhua? Tätä tukeva teknologia on kehittynyt huimasti.
Eri tietojärjestelmien integrointi ja tiedon keruu samalle alustalle on myös iso haaste, jonka kanssa moni – myös me Pohjolan Voimassa – olemme painineet. Luotan kuitenkin siihen, että tulevina vuosina teknologia ja osaamisen lisääntyminen tuo tähänkin joustavampia ratkaisuita. Varsinkin kun olemme tiedostaneet tämän ongelman, ja teemme jo toimenpiteitä sen eteen.
Panostus osaamiseen ja kumppaniverkostoon on satsaus tulevaisuuteen
Yksi lempiaiheistani on osaamisen varmistaminen. Suomessa on laajasti tunnistettu haaste löytää kunnossapitoon riittävän päteviä osaajia.
Minkälaista osaamista me tarvitsemme kymmenen vuoden päästä? Mekaanisia laitteita korjataan yhä, mutta väitän, että automaation, sähkön, analytiikan ja ohjelmoinnin hallitseminen tulee olemaan entistä tärkeämpää. Näitä kykyjä ei löydy yhdestä henkilöstä eikä kaikkea erikoisosaamista samasta organisaatiosta.
Tarvitsemme kumppaneita, jotka rakentavat tulevaisuutta yhdessä meidän kanssamme. Sitoutuneita, strategisesti ja pitkäjänteisesti toimivia kumppaneita, jotka tuovat lisäarvoa kokonaisuuteen. Kustannustehokkuus on tietenkin kaiken tekemisen perusta, mutta täytyy uskaltaa panostaa ja panostusten täytyy myös tuottaa. Kvartaali tai vuoden perspektiivi ei riitä toimivaan strategiseen kumppanuuteen.
Huomio tämän päivän ratkaisuihin – pidetään katse tulevaisuudessa
Kokonaisuutena meidän pitää pohtia enemmän tämän päivän ratkaisuja, joilla vaikutamme tulevaisuuden menestykseen – uskaltaa panostaa.
Näitä asioita pohdimme Pohjolan Voima -konsernin yhtiöissä. Kunnossapito ja tuotanto-omaisuuden kehittäminen on strategiammekin kantava teema. Eri laitoksilla hieman eri kulmilla. Meillä on aika hyvä käsitys siitä, mihin suuntaan energia-alalla ollaan menossa. Panostamme tulevaisuuteen niillä toimenpiteillä, jotka ovat mahdollisia nyt, seuraavassa vuosihuollossa, seuraavissa investoinneissa ja seuraavissa kumppaniratkaisuissa.
Kaj Råtts, päällikkö, tuotanto-omaisuuden hoito, Pohjolan Voima Oyj