Merinovillainen kerrasto, kevyempi kaasujalka ja himosaunojan tunnustukset. Nämä kaikki liittyvät omien tottumusteni muuttamiseen. Energiansäästötalkoisiin osallistuminen on meidän kaikkien velvollisuus.
Käsi pystyyn. Tunnustaudun energiatuhlariksi.
Saunon sähkösaunassani lähes joka ilta. Unohdun aamulla suihkuun haaveilemaan tai suunnittelemaan päivää niin pitkäksi aikaa, että pienikokoinen lämminvesivaraajani tyhjenee. Rakastan kuumia suihkuja. Kotini lämpötila on sellainen, että talvellakin pärjään kesäisissä vaatteissa. Olen jopa vannonut ääneen, että sähkön hinta ei nouse koskaan niin korkeaksi, että luopuisin aktiivisesta saunomisesta ja kahdesta päivittäisestä kuumasta suihkustani.
Tai näin ajattelin aina tähän syksyyn asti.
Energiansäästökeinoja vaaditaan kaikilta
Venäjän aggressiivinen hyökkäyssota Ukrainaan ja energiasota EU:ta vastaan on nostanut sähkön hinnan käsittämättömän korkealle tasolle. Me halpaan sähköön tottuneet suomalaisetkin joudumme nyt oikeasti miettimään, mistä saamme sähköä ja mitä se maksaa. Tulevasta talvesta voi tulla meille kova ja kylmä.
Päättäjät puntaroivat keinoja, joilla voisivat alentaa sähkön hintaa. Tosiasia kuitenkin on, että korkea hinta on seurausta sähköpulasta – siitä, että tuotantokapasiteettia ei ole riittävästi. Ainut konkreettinen keino onkin sähkön säästäminen, etenkin huippukulutuksen tunteina.
Suomessa elinkeinoministeriö kannustaa kaikkia suomalaisia säästämään energiaa. Ministeriön 10. lokakuuta alkaneella kampanjalla on osuva nimi ”Astetta alemmas”, sillä huoneen lämpötilan laskeminen yhdellä asteella vähentää lämmitysenergian tarvetta viidellä prosentilla.
Konkreettisia energiansäästötekoja tarvitaan kaikilta: yrityksiltä, yhteisöiltä ja yksilöiltä. Kampanjan tavoitteena on saada vähintään 75 prosenttia suomalaisista säästämään energiaa. Pidemmän aikavälin tavoitteeksi valtiovalta on asettanut pysyvästi alhaisemman energiankulutuksen ja sähkön kulutushuippujen madaltamisen. Kysymys on arkisista teoista.
Huono omatunto pakottaa toimimaan
Sähkökriisi ja Astetta alemmas -kampanja pysäyttivät myös minut. Vaikka itselläni on vielä vuoden verran tiedossa edullista sähköä määräaikaisella sopimuksella, huomaan yhteiskuntavastuun, toisin sanoen huonon omantunnon, vaikuttavan arkeeni.
Sauna lämpiää nyt vain pari kertaa viikossa ja suihkuttelen lyhyesti vain kerran päivässä. Sähköpattereita en ole vielä kytkenyt päälle, vaan lämmityksen hoitaa toistaiseksi ilmalämpöpumppu. Ja mikä onni, että pari vuotta sitten jälkiasennutin takan kotiini. Koivuklapikuorma varmistaa sen, että säiden kylmetessä saan nauttia ihanasta lämmöstä ja tunnelmoida takkatulen äärellä.
Ajatukseni myös autoilussa ovat muuttuneet. Sata kilometriä merkitsi aiemmin 6–8 litraa. Nyt sähköauton myötä kilometri näyttäytyy 20–30 kilowattituntina. Ja kas kummaa, seuraan aktiivisesti auton ajo-opastinta. Kaasujalkani on selvästi kevyempi, kun näen, miten ajonopeus vaikuttaa autoni matkakantamaan. Koskaan aiemmin en osannut vastata kysymykseen, paljonko sähköni maksaa. Nyt tiedän tarkalleen, mikä yö- ja päivätariffini on.
Keinoja energiansäästöön kyllä riittää. Mieleeni ovat muistuneet myös äitini ruoanlaittoon liittyvät neuvot. Onnekseni viime talven alennusmyynneistä tarttui myös mukaan tyylikkäitä ja ihastuttavan lämpöisiä merinovillaisia ulkoilukerrastoja. Nekin auttavat minua omassa Astetta alemmaksi -työssäni.
Riitta Larnimaa
johtaja, viestintä ja yhteiskuntasuhteet, Pohjolan Voima Oyj