Tuotanto PVO-Lämpövoiman Kristiinankaupungin ja Porin Tahkoluodon voimalaitoksissa päättyi kolme vuotta sitten, ja laitokset on nyt päätetty purkaa. Arki elinkaarensa päässä olevilla voimalaitoksilla on ammatillisesti haastavaa mutta mielenkiintoista.
Työpaikkani ja -tehtäväni kokivat suuren muutoksen vuonna 2015, kun Kristiinankaupungin ja Porin Tahkoluodon voimalaitosten tuotanto päättyi. Tuotantopäällikkönä olen tehnyt hypyn tuntemattomaan: tilanteeseen, jossa työ on aivan muuta kuin omaa, alkuperäistä ydinosaamista. Viimeiset kolme-neljä vuotta olemme keskittyneet tuotannon sijaan toiminnan vastuulliseen päättämiseen. Olemme etsineet keinoja, joilla voimalaitosinfra voidaan parhaalla mahdollisella tavalla käyttää tai muuntaa johonkin toiseen toimintaan sopivaksi.
Prosessi on pitänyt sisällään käyttötarkoituksen ja liiketoiminnan muuttamisen lisäksi henkilöstöjärjestelyitä. Tilanne ei ole ollut työntekijöillekään helppo. On ollut myös haastavaa määritellä, mitä osaamista ja kuinka paljon tarvitaan missäkin toiminnan päättämisen vaiheessa. Henkilöstötarpeiden vaatimat järjestelyt ovat edellyttäneet joustavuutta, aktiivista verkostotyötä ja paineensietokykyä.
Tilanne on varmasti sama kuin pienyrittäjällä: kaikki eteen tulevat asiat on ratkaistava tavalla tai toisella. Välillä se voi olla vuotava putki, toisinaan esimiehelle tehtävä yhteenveto neuvotteluja varten, joskus viranomaistarkastus ja välillä henkilöresurssien etsiminen vaikkapa ympäristötarkkailun tekemiseen.
Tyhjässä laitosrakennuksessa aika pysähtyy. Voimalaitoksilla voi aistia hiljaisuutta, pimeyttä, kylmyyttä ja kostean betonin tuoksua. Usein omat tehtävät kuitenkin tulevat kiireellä ja työ imaisee sisäänsä, jolloin voimalaitoksen tunnelmia ei ehdi ajatella. Naulakossa on oltava koko ajan lähtövalmiina niin haalarit kuin pikkutakki. Vaikka olen työskennellyt Pohjolan Voimassa parikymmentä vuotta, ammatillisesti viimeiset viisi vuotta ovat kasvattaneet eniten. Nyt olen todella päässyt koettelemaan muuntautumiskyvyn, oppimisen ja selviytymisen rajoja. Jos joskus puhuttiin siiloutumisesta, niin sellaiselle ajatusmaailmalle ei ole tilaa tässä työssä.
Tilaa uudelle toiminnalle
Kristiinankaupungin ja Porin Tahkoluodon voimalaitosten elinkaaren loppupää on osa koko energiajärjestelmän muutosta. Toiminnalle oli oma aikaikkunansa ensin perusvoiman tuottajana ja myöhemmin säätövoiman lähteenä. Laitostoiminnan päättäminen ei liittynyt käyttöiän loppumiseen vaan taloudellisiin tekijöihin. Nyt voimalaitosten purkamisen myötä yksi kausi päättyy ja poistunut tuotanto korvautuu pitemmällä tähtäimellä joko muilla tuotantomuodolla, tuonnilla tai energiansäästöllä.
Energia-ala on kestävä ja kehittyvä ala, joka vaatii uudistuakseen myös luopumista. Toiminnasta luopuminenkin on nähtävä mahdollisuutena.
Heli Nevala, tuotantopäällikkö, PVO-Lämpövoima Oy