Miten ratkaista koko maailmaa koskettava veden kolmoiskriisi? Se vaatii rohkeutta – rohkeutta katsoa riittävän lähelle: meidän tulee valita toimenpiteitä, jotka tehdään paikallisen ilmaston ja elinympäristön ehdoilla. Vain siten saadaan aikaan pitkäkestoisimmat ratkaisut meitä kaikkia huolestuttavaan vesiturvallisuuteen.
Veden kolmoiskriisillä tarkoitetaan ilmastonmuutoksen, luontokadon ja saastumisen yhtäaikaista, toisiinsa kytkeytyvää kriisiä, joka uhkaa globaalia vesiturvallisuutta. Vesi on elementtinä korvaamaton. Ilman vettä ei ole esimerkiksi ruuan tuotantoa, eikä myöskään elämää.
Kolmoiskriisin itseään ruokkiva kierre
Veden kolmoiskriisi ei ole vain ”joidenkin muiden maiden” ongelma. Se näkyy myös täällä koti-Suomessa jo nyt.
Ilmastonmuutos on tuonut mukanaan sään ääri-ilmiöt – kuivuuden ja märkyyden. Samalla se on vienyt ennustettavuuden ja muuttanut vuosikymmenten aikana totuttua paikallisluonnon rytmiä. Yhteistyö luonnon kanssa on vaikeutunut täällä meilläkin.
Ruuan tuotanto piirtää kolmoiskriisin logiikan selvästi näkyviin. Maailmanlaajuisesti ruuantuotanto käyttää 80 prosenttia makea vedestä. Maan sijainnista riippuen haasteena on joko liika kuivuus tai märkyys, ilmastonmuutoksen myötä sekä että kun sadannan ajoitus ja intensiteetti ovat muuttuneet. Suomi sijaitsee pääosin kostealla havumetsävyöhykkeellä, jossa luonto saa enemmän vettä kuin sitä haihtuu. Kasvien juuret tarvitsevat happea, ja jos maaperä on liian vetinen, kasvit ”tukehtuvat.”
Juuri tästä syystä maaperällä ja luonnon monimuotoisuudella on niin iso merkitys. Ja siksi luontokadon pysäyttäminen on olennainen osa kolmoiskriisin ratkaisua. Eliöstö muokkaa maaperään huokoisuutta – pieniä ja isoja huokosia, joihin varastoituu vettä ja happea paikalliseen maaperään ja ympäristöön sopivassa suhteessa. Kun maaperän vesi- ja happitalous on tasapainoinen, kasvit pääsevät hyödyntämään ravinteita ja maa-aineksen mururakenne on kestävää eroosiota vastaan. Tällöin maa-aines pysyy paremmin pelloilla eikä huuhtoudu vesistöihin sadevesien mukana. Se puolestaan vähentää vesistöjemme rehevöitymistä, eli vesien saastumista.
Kolmoiskriisin kokonaisuudessa kaikki kolme kriisiä joko tukevat tai pahentavat toisiaan. Siksi kaikkia kolmea kriisiä on hoidettava yhdessä. Parhaiten työn saa alkunsa maaperästä.
Paikallisratkaisut syntyvät paikallisymmärryksestä
Suuren ongelman ratkaiseminen alkaa jalkojemme alta – maaperän resilienssistä. Vastaus veden kolmoiskriisiin alkaa ruuan tuotannon kolmoisymmärryksestä. Ja se taas alkaa paikallisesta maaperästä. Tarvitaan kemiaa, eli maaperän ravinteisuutta ja haitta-aineettomuutta vakauttavaa kemiallista tasapainoa. Toiseksi tarvitaan biologiaa, eliöstöä ja kasveja, jotka tukevat maaperän ravinnekiertoa, hiilensidontaa ja suotuisaa huokosrakennetta. Edellytyksenä edellisille tarvitaan vielä vedenkierron fysiikkaa – ja erityisesti ymmärrystä vedenjohtavuudesta ja haihtumisesta. Vedenkiertoon liittyvät luonnossa sateet ja valunnat sekä haihdunta maaperästä, suoraan maanpinnalta tai kasvien kautta.
Siksi ei saa unohtaa kestävää vesitaloutta eli ojitusta, kastelua ja veden varastointia. Siinä tarvitaan ihmisten apua, jotta paikalliset pienet vedenkierrot ja sen myötä vesistömme pystyvät voimaan hyvin. Suomessa sataa paljon ja ilmastonmuutos lisännee sateita. Luonnon ehdoilla suunnitellulla ojituksella autetaan luontoa sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Kuivatus ja ojitus pitää kuitenkin suhteuttaa oikein – kosteikkoja tarvitaan myös. Vettä on varastoitava kastelua varten.
Päätökset tulee tehdä paikallisella, vesistöjen ja jokien valuma-alue-tasolla. Silloin koko vesistön ekologia pysyy tasapainossa ja tukee alueen omaa luonnonkiertoa. Kun maa-aines valuu vesistöihin yläjuoksulla, sen vaikutukset näkyvät alajuoksulla asti ja edelleen meren tilassa.
Lainsäädännöllä ei luontoa muuteta
Hyviä päätöksiä varten samaan kokonaiskuvaan pitäisi mahtua luonnonkierron lisäksi ihmisten vaikutukset aineiden kiertoon. Ja vielä niin päin, että ihmisten aiheuttama aineiden kierto sopeutetaan. Siinä yrityksillä on tärkeä tehtävä: veteen liittyvä kiertotalousajattelu on hyvä alku, mutta lisäksi tarvitaan teollisuuden resurssiviisautta – hyödynnetään vedestä vain olennainen ja sekin kestävästi.
Veden puhdistukseen liittyvissä järjestelmissä ja teknologioissa meillä on paljon tehtävää ja toisaalta hyödynnettävää. Yritysten jätevedet voitaisiin erotella vielä tarkemmin, jotta saisimme kaikki arvokkaat kasvinravinteet, kuten typen ja fosforin talteen ja takaisin kiertoon.
Eri sektorit yhdistävällä yhteistyöllä voidaan tarttua veden kolmoiskriisin eri osa-alueisiin yhtäaikaisesti. Suuren haasteen ratkaiseminen alkaa pienistä, paikallisista osasista – ihan mullan tasolta.
Meidän pitää taas oppia elämään luonnon kanssa. Tämä tarkoittaa ratkaisujen tekemistä luonnon asettamilla ehdoilla. Lainsäädännöllä ei voi käskyttää luontoa. Tarvitsemme luonnon ymmärrystä, ja siihen sopeutumista – yhteistyötä luonnon kanssa ja luonnon ehdoilla. Vasta sitten syntyy hyviä päätöksiä.
Liisa Pietola
Johtava asiantuntija, kestävyysratkaisut, Sitra
Liisa Pietolan blogi on osa Pohjolan Voiman 80. juhlavuoteen liittyvää Veden voimaa -teemaa. Pohjolan Voiman juuret ovat vedessä – veden voimassa. Samalla, kun Pohjolan Voima vähentää vesivoiman vaikutuksia luontoon ja tekee työtä vaelluskalojen palauttamiseksi, haluamme nostaa esille veden tärkeyden eri tulokulmista. Vedestä on voimaa moneksi.
Aiheesta lisää: Ulkoministeriön Rautavaara: vesivastuullisuus on suomalaisille yrityksille kilpailuetu