Ensimmäisen kerran noin 60 vuoteen perinteinen tukkilautta laski Iijokea alas toukokuisena sunnuntaina. Tukkilautoilla kuljetettiin Iijoella aikoinaan tavaraa ja ihmisiä yläjuoksulta kohti merta. Nyt lautta taittoi runsaan 16 kilometrin matkan kymmenen miestä kyydissään.
Ajatus perinnetukkilautasta muhi hankkeen puuhamiehen Jarmo Alasiuruan päässä vuosia, sillä yli-iiläinen mainitsi syntymäpäivähaastattelussaan kesällä 2021 jo kauan haaveilleensa laskea joskus Iijokea tukkilautalla. Muu ei auttanut, vaan julkituotu haave oli toteutettava.
─ Olen kerännyt pari vuosikymmentä paikallishistoriaa ja perinnetietoa. Uitto- ja lauttakulttuuri nousi aina esiin, ja kun lauttahaave tuli sanotuksi ääneen, en enää voinut perääntyä. Naapuri innostui asiasta heti, ja lauttaporukka saatiin nopeasti kasaan. Sitten alkoi kokoustaminen, monenlaisten asioiden selvittäminen ja yhteistyökumppanien haku, Jarmo Alasiurua kertoo.
PVO-Vesivoima lähti pääsponsoriksi mahdollistamaan perinnelautan toteuttamista. Se rahoitti mm. turvavarusteiden hankinnan ja tietenkin varmisti, että joessa oli lautan laskulle sopiva virtaus.
Puut talkoilla omasta metsästä
Toimeen oli syytä tarttua rivakasti, sillä puut lautan keulaan ja perään tarvittavia ohjausmeloja varten piti kaataa ja kuoria kuivamaan kesän 2021 aikana. Ensin pitkät melapuut, myöhemmin talvella lauttaan tarvittavat satakunta kuusitukkia kaadettiin talkoilla Alasiuruan omasta metsästä.
─ Rungot kuljetettiin Iijoen rantaan Maalismaan lähelle, Kaistonsuvannolle tammi-helmikuussa. Jo ennen jäiden lähtöä aloimme veistää lautan ohjausmeloja ja koota lautan runkoa maissa.
Oppia vanhoista valokuvista ja rakennepiirroksista
Tukkilautoista löytyi valokuvia ja myös rakennepiirroksia, joten rakennetta ei tarvinnut lähteä arpomaan.
Pituudeltaan noin 20-metrinen lautta koottiin kahdessa osassa. Jäiden lähdettyä lauttalaverit työnnettiin jokeen ja koottiin yhteen lujaksi, mutta joustavaksi lautaksi. Sidonnassa poikettiin perinteestä, jonka mukaan lautta nivottiin yhteen 2─3-metrisillä koivuvitsaksilla. Turvallisuussyistä koivuvitsaksien sijasta nyt käytettiin manillaköyttä. Yhtään ruuvia, naulaa tai tekokuituköyttä lauttaan ei käytetty.
Perinnetietoisen lautan miehistö myös pukeutui perinteen mukaan huopahattuja ja nahkapieksuja myöten. Turvallisuus huomioitiin kuitenkin nykymittojen mukaan: perinnepaitojen alle puettiin kuivapuvut ja päälle paukkuliivit.
Vanhan mallin mukaan tukkilautalla kulki nytkin tavaraa: pari tervatynnyriä.
Kenties joskus toisenkin kerran…
Itse lasku sunnuntaina 22.5. onnistui nappiin, ja yleisöä kertyi seuraamaan historiallista laskua todella paljon pitkin matkaa.
─ Hiidenpadon koski jännitti, mutta siitäkin selvittiin hyvin. Lautta niiasi, aalto hyökyi sen yli ja kastuimme kunnolla lonkkia myöten, mutta vahinkoja ei sattunut, Alasiurua kuvaa.
Maalismaan koskista selviämisen jälkeen pidettiin tauko Jakun koululla. Nokipannukahvit keitettiin ja nuotiomakkarat paistettiin lautalla sen lipuessa virran mukana kohti Iitä.
Lautta odottaa nyt purkamistaan Laineputaalla Raasakan voimalaitoksen lähellä. 10,5─13-metriset tukit on ensin pätkittävä lyhyemmiksi ennen kuin ne myydään sahatavaraksi. Päinvastoin kuin joskus tervan lauttauksen alkuaikoina, nämä lauttapuut eivät jää rantaan mätänemään.
Jarmo Alasiurua uumoilee, että kun pää on nyt avattu, perinnelautta on ehkä rakennettava toisenkin kerran.
Tukkilautat olivat entisaikojen rahtialuksia
Iijoki toimi ennen aikaan kuljetusväylänä. Sahojen raaka-aineeksi menneitä tukkilauttoja käytettiin myös rahtialusten tapaan. Vilkkaimpana aikana 1800-luvun lopulla jopa sata lauttaa päivässä saattoi tulva-aikaan kulkea yläjuoksulta kohti Iin Haminaa. Valan tehneet laskumiehet tunsivat joen ja pystyivät ohjaamaan lautat koskista ehjänä perille.
Alun perin lautoilla kuljetettiin tervaa, jopa 70 tynnyriä kerralla. Myöhemmin niillä kuljetettiin sahatavaraa, halkoja, pinopuuta ja jopa hirsirakennuksia. Niillä kulki myös ihmisiä rannikkoa kohti toimeentulon perässä.
(Lähde: Jarmo Alasiurua: Jakkukylän historia, Jakkukylän ohitti jopa 100 tukkilauttaa päivässä https://www.jakkukyla.fi/historia/)