Kahdessa Iijoen voimalaitosten patoaltaassa selvitetään parhaillaan, mitä ympäristö-DNA:n tutkiminen kertoo patoaltaan kalayhteisöistä. Vastaavaa tutkimusta Suomessa ei ole aikaisemmin tehty.
Jos hyvin käy, tulevaisuudessa ei tarvita sähkökalastusta tai koeverkkokalastusta selvittämään, millaisia kalayhteisöt ovat padotuissa joissa. Saman asian voi kertoa ympäristö-DNA eli eDNA. Jokivesi sisältää joen eliöistä peräisin olevaa DNA:ta, jota voidaan suodattaa vesinäytteestä.
– Jokivettä kerätään puhtaisiin astioihin ja suodatetaan. Luonnonvarakeskuksen laboratorio pystyy määrittämään suodattimeen jääneestä aineksesta kalojen ja esimerkiksi rapujen DNA:t, kertoo erikoistutkija Teppo Vehanen Luonnonvarakeskuksesta.
Menetelmän avulla saadaan selville, mitä eliölajeja vedessä on ja millaisia määriä niitä on suhteessa toisiinsa. Uusi menetelmä tarvitsee kuitenkin vielä testaamista, jotta nähdään, miten se soveltuu kalayhteisöjen seurantaan patoaltaissa.
Parhaillaan Iijoella tehdäänkin tutkimusta, joissa patoaltaiden kalayhteisöä seurataan sekä verkkokoekalastuksen, veneellä tehtävän sähkökoekalastuksen että eDNA:n määrityksen keinoin. Näiden kokeiden tuloksia verrataan keskenään.
Teppo Vehanen kertoo, että tutkimus on Suomen mittakaavassa uraauurtavaa. Patoaltaiden kalastoa ei ole aiemmin juuri tutkittu tieteellisin menetelmin.
– Pitkällä aikavälillä ympäristö-DNA:sta voi tulla menetelmä, joka korvaa koeverkkokalastukset ja sähkökalastukset, jos sen avulla pystytään laskemaan myös kalalajien suhteita.
Tutkimushanketta johtaa Luonnonvarakeskus, joka tekee vastaavia määrityksiä Iijoen patoaltaiden lisäksi Kemijoen sekä ensi vuoden keväällä myös Oulujoen ja Vuoksen patoaltaissa. Hanke saatiin käyntiin voimayhtiöiden ja Energiateollisuuden rahoituksella.
Hankkeessa saatavat tulokset auttavat myös rakentamaan tietopohjaa Euroopan vesipuitedirektiivin mukaisiin kalastoseurantoihin.
Tuloksia ensi vuoden puolella
Ensimmäisiä tuloksia Iijoen ja Kemijoen määrityksistä on odotettavissa ensi vuoden alkupuolella, lopulliset tulokset neljästä tutkimusvesistöstä saadaan vuoden 2022 lopulla.
– Tällä hetkellä ei ole vielä kokemusta siitä, mitä eDNA:n tutkiminen kertoo kalalajien suhteista, esimerkiksi paljonko taimenia on suhteessa särkiin, eikä menetelmä kerro kalojen koosta, Teppo Vehanen sanoo.
Syyskuun 2021 aikana Iijoen vesinäytteet otetaan ja verkkokoekalastukset ja venesähkökalastukset toteutetaan samoissa paikoissa eli Raasakan ja Maalismaan voimalaitoksen sekä Pahkakosken ja Haapakosken voimalaitoksen välisillä vesialueilla.
Venesähkökalastuksessa valitaan koealat, jotka jaetaan kalastuslinjoihin. Venettä kuljetetaan pitkin linjoja ja veteen lasketaan anodit ja katodit. Tainnutetut kalat nostetaan haaveilla, lajit määritetään ja yksilöt mitataan sekä punnitaan ennen niiden vapauttamista takaisin veteen.
Koeverkot veteen 12 tunniksi
Voimalohi Oy:n toteuttamissa koeverkkokalastuksissa verkot lasketaan veteen useampana erillisenä ajankohtana, jotta säiden vaikutus tuloksiin tasoittuu, kertoo ympäristöasiantuntija Jyrki Salo PVO-Vesivoimalta.
Verkkokoekalastukseen käytetään tutkimuskäyttöön kehitettyjä NORDIC-koeverkkoja, joissa on eri silmätiheyksiä. Syvyydeltään alle 3-metriseen veteen lasketaan pohjaverkko ja syvempään veteen pohja- ja pintaverkko. Verkot ovat vedessä 12 tuntia, noston jälkeen niihin päätyneet kalat lasketaan ja mitataan.
Salo odottaa tutkimushankkeen tuloksia eDNA:sta kiinnostuneena, sillä sekä sähkökalastus että verkkokoekalastus soveltuvat huonosti patoaltaiden kalakantojen tutkimiseen.
– Normaali sähkökalastus on patoamattoman virtaveden tutkimusmenetelmä, jossa tutkitaan matalia koskialueita kahlaamalla. Koeverkkokalastus taas soveltuu järville, menetelmä on hankala virtaavilla patoallasalueilla.
Pääkuva: Venesähkökalastusta ei Suomessa ole järjestelmällisesti käytetty syvien jokialueiden kalaston tutkimuksissa. Venesähkökalastusta Iijoen Raasakassa toteuttaa ruotsalainen Mikael Carlstein.
Kai Tirkkonen, kuvat